"Ich bin ein berliner", sanoo paikallisesta virastosta haettu paperilappu. "Sä olet kansalainen, mutta niinkun semmoinen maanalainen kansalainen, tavallaan olemassa", hihkaisi saksalainen tutori ja läpsäisi olalle. No, tavallaan tykkään kyllä olla olemassa. Sillä saa jo pankkitilin ja puhelinliittymän, mikäs sieltä kielikuvallisten siltojen alta vaklatessa berliiniläistä sielunmaisemaa.
Kulukoon aikaa, no, sen verran kun tätäkin blogia olisi voinut päivittää tai vastaavasti ajatella syvällisiä kuitenkaan kirjaamatta mitään ylös. Karkuunhan se mokoma pääsi, mutta levitän nyt käteni äärimmilleen ja vakuutan: Se ajatus oli nääääiiiiin syvällinen. Siellä se kellunee mangon makuisessa absintissa eräässä kuppilassa, käykää kiinni. Baskeri on hyväksi havaittu syötti. No, viimein kun tähän pisteeseen on päästy, neljän kuukauden vaihto-opiskelijaviisaus valukoon päänsisäisestä tislaamosta tänne.
Julistan tämän munkin aloitetuksi. Aiheuttakoon se erinäisiä tunnetiloja- tai kiloja.
Jatkoa odotellessa! Mahtavaa, että aloitit vihdoin tämän blogin :)
VastaaPoista